tiistai 11. elokuuta 2015

Ainahan ne ovat mielessä; kilot

Se on hämmentävää, miten paljon voi miettiä kilojaan. Vaikka mut herättäisi kesken unien yöllä, muistaisin välittömästi ylikilot. Kilot, kilot, kilot. Välillä olen itselleni ystävällinen ja suvaitsevainen. Mietin, että pääasia, että mä olen tyytyväinen ja että onnellinen voi olla vähän pyöreämpänäkin. Mutta ongelma on siinä, että mä en ole tyytyväinen enkä vain vähän pyöreämpi, vaan ihan kunnon matami.

Viikko on nyt takana tarkkaa ja täsmällistä syömistä. Vaa'alla ei minkäänlaista tulosta eikä ulkoisessa habituksessa. Tosin jaksanut olen hyvin ja fiilis muuten oikein jees, joten ehkä ne kilot lähtevät viiveellä. Tiedä sitten. Jotenkin vaan pöljää, että sitä painaa miehen verran riippumatta siitä, syökö broileria, rahkaa ja parsakaalia vai piispanmunkkeja, suklaata ja juustoaterioita. Itse olen nyt elänyt niin kurinalaista elämää kuluneen viikon, välttänyt kiusauksia ja pöljyyksiä, eikä se näy missään. MIKSI EI? Kysynpä vaan.

Liikuntapalettikin on nyt hienosti kasassa :) Viime viikolla kävin tunnin ryhmäliikuntatunnilla tanssimassa, lisäksi kolme kertaa kuntosalilla tekemässä oikein kunnon treenin. Hiki virtasi ja syke huiteli siellä 190:ssä. Mä teen supersarjoina kaikki, eli monta liikettä putkeen ja vasta sitten taukoa. Sen ansiosta syke pysyy korkealla ja salitreenikin menee aerobisesta. On se hyvä, että tykkään käydä salilla. Eipähän kukaan voi sohvaperunaksi syyttää. ;)

perjantai 7. elokuuta 2015

Vihdoinkin hikoilua pinnassa

Olen ollut hyvin ihmeissäni (ja tavallaan edelleenkin olen), miten nopeasti ja helposti lihon. Huomaamattani paisun. Tässä sadan kilon pintaan olevassa massassa olen jatkuvasti tietoinen mun koosta ja ihmettelen, miksei se pienene näillä treenimäärillä. Kuntosalilla käyn kolme kertaa viikossa, siihen päälle satunnaiset sykettä nostavat ryhmäliikuntatunnit ja lenkkeilyt pihalla. Toki tiedän, ettei liikunta itsessään laihduta yhtään ketään. Siitä todisteena otettakoot vaikka pulleat kuntokeskusohjaajat; heidänkään liikuntamäärillään ei ole taattua, että kroppa on tikissä. Toisaalta, ei kaikkien kropan tarvitsekaan olla. Jos itse viihtyy vähän muodokkaampana, niin hienoa! Mutta minä en viihdy. Ja silti olen varsin kurvikas ja höttöisä. Ärh.

Superdieetti työn alla

Olen ottanut (jälleen kerran) itseäni niskasta kiinni viikko sitten ja alkanut noudattaa Jutan Superdieetin pohjaa. Uutta tässä on ainakin säännöllinen syöminen; veikkaan sen olevan yksi mun lihavuuden kulmakivistä. Nyt nautiskelen murkinaa tasaiseen tahtiin ja toivon sen vaikuttavan aineenvaihduntaan. Se kun mulla on about nolla. Tai ainakin tuntuu siltä.

Aloin kiinnittämään ruokarytmiin huomiota jo kesälomalla, eli noin kuukausi sitten. Veikkaan sen tuoneen muutoksia mun aineenvaihduntaan. Siitä lisää alla.

Hikeä pintaan

Yksi toinen mua ihmettänyt asia on se, että mä olen jo pitkään hikoillut tosi huonosti. Vaikka treeni olisi miten järjetön tahansa ja sykkeet jossain 190:ssä, silti ei tipu pisaran pisaraa hikeä. Samoin infrapunasauna on tuntunut ihan pelleilyltä; mä en hikoile siellä ollenkaan. MUTTA tähän asiaan on tullut muutos jossain vaiheessa heinäkuuta. Mä hikoilen treenatessa (jopa jalkapöydät hikoilee) ja eilen olin pitkästä aikaa infrapunasaunassa. Voi pojat, miten mä nautin, kun hikikarpalot valuivat selkärankaa pitkin. Enpä muista sellaistakaan kokeneeni toviin.

Tiedä sitten, onko ihan huuhaata, mutta luulisin hikoilun kertovan jotain aineenvaihdunnasta. Siitä, että kropassa tapahtuu jotain.

Paino junnaa silti

Tai no, junnaa ja junnaa, muttei ole kuitenkaan romahtanut mitenkään vauhdilla alaspäin. Se onkin aika kurjaa, että vaikka porsastelisi miten, söisi kuten muutkin syövät tai noudattaisi jotain kaiken kansan tunteman dieettituotteistajan ruokavaliota, niin silti kilot on ja pysyy. Lohdutan itseäni kuitenkin sillä vanhalla tutulla sanonnalla, ettei niitä ole hankittu viikossa, niin eivät ne viikossa lähdekään. Pääasia, etten mä paisu enää. On tässä kuitenkin jo joitain satoja grammoja menty alaspäin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sauvakävely: mummojen laji vai oikeasti tehokasta treeniä?

Olen lisännyt liikuntapalettiini sauvakävelyn, koska harrastin aiemmin liian vähän aerobista liikuntaa. Kuntosalilla käyn sellaiset 3 kertaa viikossa, juoksemassa joskus ja muuten rauhallista köpöttelyä koiran kanssa. Koiralenkitykset vaan ovat alkaneet käydä tässä vuosien aikana sen verran tylsiksi, että jotain uutta piti keksiä. Juostessa mun syke nousee helposti kenties liiankin korkealle, kävellessä taas ei tarpeeksi. Hommasin kävelysauvat Vapaa Valinnasta (maksoivat muistaakseni noin 14 euroa) ja lähdin kävelemään. Panostan siinä ryhtiin, oikeaan tekniikkaan ja vauhtiin. Askellan määrätietoisesti eteenpäin, samoan metsiä, kiipeän mäkiä, paahdan tasaisilla kaduilla. Vaihtelevaa liikuntaa siis. Olen pitänyt sykevyötä mukana, koska aktiivisuusmittari palkitsee parhaiten sillä tavalla. Eilen tein taas tunnin lenkin ja kaloreita kului mittarin mukaan 526. Aika hyvin tunnin treenistä, joka oli oikeasti mukavaa! :) Suosittelen!

Kävin myös maanantaina työterveyshuollon kautta ravintoterapeutilla juttelemassa. Vein hänelle mun ruokapäiväkirjan ruodittavaksi. Hän tuomitsi nuo 5:2-dieettiräpellykset ja sanoi, että järkevintä on syödä tasaisesti pitkin päivää ja mun kokoisen maksimissaan 1600 kcal päivässä. Jos tulee pitkiä paastokausia, kroppa menee sekaisin. Tiedä sitten, mikä on totuus. Mä en ainakaan selkeästi ole sitä löytänyt, koska vaaka ei ole ollut enää toviin mun kaveri. Sellaisen ongelmakohdan hän ainakin löysi mun syömisistä, että en syö päivällistä ollenkaan ja sen takia voi sitten tulla tehtyä huonoja valintoja illalla. Päivällinen voi kuulemma olla keitto tai vaikka puuroa raejuustolla. Jälkimmäistä syön usein jo aamuisin, joten se olisi ainakin helppo nauttia myös töiden jälkeen.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Purkautumista ylipainosta

Kävin tänään lääkärissä. Otin siellä puheeksi myös mun ylipainon ja sen, etten mielestäni syö niin huonosti, että mun pitäisi olla näin lihava. Painoindeksi on jotain 32 ja kiloja on tosiaan liikaa, erityisesti ylimääräistä on tuossa keskivartalolla. Meni muuten ihan hyvin, mutta aihe on mulle niin arka, että (noloa kyllä) aloin itkeä siellä :O Mä en vaan kertakaikkiaan voinut sille mitään. Nolottaa niin olla tämän kokoinen ja mietin mun kiloja kokoajan, joten väkisinkin meni tunteisiin. Silti jotenkin kummallista käytöstä alkaa nyt itkeä jossain yleislääkärin vastaanotolla.

Siitä kyllä seurasi hyvääkin, sillä päätimme yhteistuumin, että mä voisin ottaa nyt suunnaksi ravintoterapeutin vastaanoton. Sainkin sinne jo ajan kesäkuun alkuun. Ravintoterapeuttejakin on toki erilaisia ja kaikilla tuntuu olevan joku oma totuus oikeasta ruokavaliosta, mutta mä tarvitsen kyllä nyt ihan rehdisti jotain apua jostain. Että joku sanoo mulle, mitä mä teen väärin ja MITEN mä voin painaa näin paljon. Ennen kaikkea kaipaan ohjeita, miten mä voisin onnistua ja olla itseeni tyytyväinen.

Mainittujen lisäksi olen menossa nyt lauantaina kehonkoostumusmittaukseen (InBody). Se maksaa lähiapteekissa 20 euroa, joten ei edes ole kauhean kallis satsaus. Hirvittää tietysti nähdä se paino ja laardin määrä, MUTTA olen todella kiinnostunut kuulemaan, paljonko mulla on lihasmassaa ja miten paljon esimerkiksi viskeraalista rasvaa. Ajattelin ottaa tuon lappusen mukaan sinne ravintoterapeutillekin, niin hän näkee ehkä paremmin, missä mennään. Itse kuvittelen, että mulla ois lihasmassaakin jonkin verran. Toivottavasti olen oikeassa, ettei ole mennyt kaikki saleilu hukkaan. :)

Eilen olin PT:n treenattavana. Oli kyllä kova treeni ja syke katossa. Sen jälkeen istuskelin vain jumppamatolla ja keräilin itseäni, kun tuntui, että lähtee taju. Ihan noin kovalla intensiteetillä en kyllä haluaisi joka kerta treenata, sillä nousi ykä kurkkuun useammankin kerran ;) Itsekseni treenatessakin sykkeet ovat korkealla, mutten tunne silti olevani pyörtymisen kynnyksellä.

Tänään lepopäivä liikunnasta. Tai pienen hölkkälenkin ajattelin kiskaista illalla, mutta tällä massalla ne ovat kyllä aika pieniä :)

maanantai 11. toukokuuta 2015

Säännölliset ruokailuajat ja rentoutumisharjoituksia

Eilen oli äitienpäivä, joten silloin ruokavalio oli kyllä... öh... aika tuhti vähintäänkin. Ihana mies oli leiponut kokonaisen kermakakun mansikoilla ja sitä tulikin nautittua pitkin päivää. Niin hyvää.

Muuten olen syönyt järkevästi. Suorastaan hämmentävän järkevästi. Paino ei kyllä liiku oikein mihinkään, mutta eipä ole noussutkaan. Salilla olen käynyt niin ahkerasti, että ihan kuin pientä kiristymistä olisi peilistä nähtävissä. Järkevintä olisi ottaa mittoja, mutta mäpäs en ole saanut aikaiseksi. Ajattelen, että kyllä sen sitten farkuista alkaa huomaamaan, kun kiristymistä tapahtuu.

Lauantaina oli yläkroppapäivä salilla. Meni hienosti, vaikka esimerkiksi vipunostot sivuille ja eteen olivatkin aika raskaita jotenkin. Mutta kivaa, kun huomaa kehittyvänsä ja ettei jää painoissa kauheasti miesten painoille. Harmi vaan, ettei tämä painojennostelu taida tuoda mulle sitä haluamaani kroppaa. Voimaa on, mutta se on piilossa jossain kaiken tämän massan alla.

Tänään illalla menen personal trainerin pakeille. Vielä on kaksi kertaa jäljellä treenikertoja hänen kanssaan. Olisinpa rikas, niin voisin ostaa enemmän XD

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Hyvä aamiainen, parempi mieli

Olen ottanut aamupuuron ruokavalioon, koska se on oikeastaan aika hyvää ja maukasta. Tykkään myös höystää sitä raejuustolla ja marjasoseella (eli kuvassa ei ole sentään hilloa) :) Hyvää on. En kyllä tiedä, onko tämä oikeasti terveellistä, mutta toisaalta mä voisin syödä aamiaiseksi vaikka croissanttia ja nutellaa. Joten jos siihen vertaa, niin tämähän on huipputerveellistä :P

Olen joutunut olemaan kuntosalilta poissa noin 1,5 viikkoa. Oli nimittäin niin raju flunssa, etten ole edes harkinnut aiemmin sinne palaamista. Nyt jäljellä on enää ajoittainen yskä, joten suuntaan tänään salille tai tanssitunnille iltapäivällä. Hinku on kova treenaamaan.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Paino alaspäin!

JES! Paino on kuulkaa sukeltanut vähän, eli -600 g edellisestä mittauksesta. Kannustaa jatkamaan hyväksi havaittua linjaa.

Otin lisäavuksi PT:n tekemän ruokavalion, jossa on PALJON rehuja ja sopivasti proteiineja sekä hiilihydraatteja.

Eilen olin taas jo kuntosalin pihassa, mutta päätinkin kääntyä kotiin. Nimittäin mulla on taas flunssa. Kurkku kipeä, nenä tukossa ja korvat kokoajan lukossa. Että jos nyt en kuitenkaan menisi salille riehumaan ja pitkittäisi tätä. Viikonlopun ajattelin ottaa liikunnan suhteen rauhallisemmin, maanantaiksi olenkin jo varannut käynnin personal trainerillä (sain neljä käyntiä liittyessäni kuntokeskukseen, tämä on se kolmas niistä käynneistä). Treenaaminen PT:n kanssa on tosi raskasta ja oikeastaan aika kivaa, mutta kyllä mä tällä hetkellä treenaan ihan itsekseni mieluiten. Ei ole sitten sidottu kenenkään toisen aikatauluihinkaan. Sykemittari riittää mulle piiskuriksi; tykkään siitä, että syke on korkealla ja kaloreita kuluu.

Onnellista viikonloppua kaikille!