keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Ruokaremontti sujuu

Jummijammi, olen pysynyt hienosti ruokavaliossa. Kasviksia menee urakalla. Eilen kyllä meni listan ohi hieman, kun söin hieman pannukakkua hunajalla. Se sallittakoot: liian ehdoton ei saa olla :)

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Proteiinia ja rehuja, siitä on painonpudottajan ateriat tehty


Pakkohan sitä on ottaa itseään niskasta kiinni, kun päälle mahtuvat vaatteet tuntuvat olevan kaapissa vähemmistö. Että hittoako mä mussutan epäsopivia ruokia ja leviän, kun en kerran viihdy kropassani tällaisena. Hetken saan nautintoa herkuista, mut kärsin kokoajan mun kropasta. 

Kuvista näette vähän osviittaa siitä, mitä syön tällä hetkellä. Koitan tehdä kerralla monta eri annosta valmiiksi, niin on sitten helppo lämmittää nälän iskiessä. Katsotaan, katsotaan... 

maanantai 25. elokuuta 2014

Viikonloppu sai ahmimaan

Mulla on mennyt mielestäni varsin kohtuullisesti ruokavalion kanssa. En ole noudattanut mitään varsinaista dieettiä, mutta lisännyt ruokavalioon kasviksia ja proteiiniä sekä kiinnittänyt huomiota rasvan laatuun. Liityin myös Kiloklubiin, jonne olen ahkerasti kirjannut syömisiäni. Vielä ruokavaliotakin paremmin liikkuminen on ollut hallinnassa: olen nyt käynyt jo lähes kolme kuukautta kuntosalilla kolmesti viikossa. Teen siellä kunnolla ja ahkerasti, aina maksimipainoilla ja liikkeisiin keskittyen. Tulostakin on syntynyt ainakin voimassa: painoja olen saanut lisättyä useampaankin liikkeeseen.

Kirjaan syömisiä Kiloklubiin. Tähtäimessä on saada noita palluroita vihreiksi joka päivä.

Mutta sitten tulee se Mutta. Nimittäin mulla on joku vinksahtanut näkökulma syömiseen ja se paljastui taas viikonloppuna. Mun mies lähti anoppilaan lasten kanssa koko viikonlopuksi. Itse en voinut mennä, koska olin sopinut jo paljon muuta. Heti, kun joku ei näe, alan miettiä, mitä söisin ja ruokavalio heittää häränpyllyä. Siis ihan tosissaan. Itse sain esimerkiksi töistä kuusi donitsia, jotka kaikki tuhosin yksin viikonlopun aikana. Siis K-u-u-s-i donitsia. Piti viedä perheelle ne, mutta eivät koskaan päätyneet lasten eikä miehen käsiin.

Ihan kuin sitten ei lihoa, jos syö salaa. Että se ei muka näy ulospäin, että ahtaa jotain tuollaista kurkusta alas ja vielä ihan järjettömiä määriä. Äsh. Siinä herkkuja ahmiessani kyllä tiedän, että en saisi toimia niin ja ettei se ole ollenkaan järkevää. Ja silti syön. Huono omatunto tulee vasta sitten, kun mättö on nielty.

Onneksi perhe tuli sunnuntaina takaisin ja paluu järkevään ruokavalioon on taas helpompaa. Tosin sanottakoot vielä, että liikuin kyllä viikonloppunakin: kävin molempina aamuina hölkkäämässä ja kuntosalillakin sunnuntaina. Myös tänään aamu alkoi hölkkälenkillä. Kivan reipashenkinen tapa aloittaa päivä.

Vaa'alle en ole nyt uskaltautunut ollenkaan. Tiedän kyllä lihonneeni, sillä vaatteet puristavat. Siitä johtuu myös tämä pieni blogihiljaisuuskin. Onneksi nyt ei ole hetkeen tiedossa mitään kokonaan itsekseni vietettävää viikonloppua, joten toivottavasti ruokapuolikin pysyy ruodossa. Lihaksia mulla on jo jossain tuolla laardin alla, vielä kun saisi kiristettyä löysät päältä pois.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Terveellisiä valintoja

 Kaikki se kura, mitä ahdan kurkustani alas, saa joskus seuraakseen myös astetta parempia valintoja. Vai mitä tuumitte mun työpöydän ääressä nautituista eväistä? Okei, ihan koko näkkäripakettia en kyllä vetänyt, mutta pari palaa päivässä :)


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kuvia kesä"kunnosta"

Kuntosalin jälkeen pikapose peilin kautta. Tässä näytän mielestäni ihan mukiinmenevältä, vissiin hyvät housut. Ja takki antaa ryhtiä omppuvartaloisellekin.

Eläimellistä hillumista.

Tytär, 4 v, otti meistä kuvan ;D (Hänen edukseen on sanottava, että tuo yllä oleva kuva on myös saman neidin ottama, joten osuu joskus kyllä maaliinkin).

Uusi kaloriton ja hiilihydraatiton tuttavuus: Shirataki-nuudelit

Olen lukenut useista blogeista Shirataki-nuudeleista ja törmännyt niihin mm. nettikaupoissa. Ne ovat ohuita, läpikuultavia nuudeleita, jotka on valmistettu vedestä ja konjac rotenista (Jamssijuuri). Yritin vähän etsiä näitä kaupoistakin, mutten onnistunut löytämään. Niinpä lopulta sain aikaiseksi ja tilasin netistä. Ja mä kun olen tällainen hurahtaja, niin tilasin samantien pahvilaatikollisen ;D

Nyt on kaksi Shirataki-nuudelilounasta takana. Ekan vedin ihan vain purkkitonnikalan kanssa töissä. Superhelppoa sapuskaa kyllä: ensin nuudelit huuhdellaan vedessä, sitten lämmitetään. Jotkut syövät kuulemma kylminäkin. Mä en oikein tykännyt pelkästään tonnikalasta ja näistä, sillä nuudelit itsessään eivät maistu oikeastaan yhtään miltään. Lisäksi ne haisevat ihan kamalilta, kun sen pakkauksen avaa. Jotenkin kalalta tai vastaavalta, yrh!

Seuraavaan lounaaseen pistinkin jo vähän yritystä mukaan. Wokkasin vihanneksia sekä paistoin kanaa ja sieniä mukaan. Sitten ripottelin sekaan reippaalla kädellä mausteita. Yllättävää kyllä, maistui ihan "Ihmisten ruoalta", eli voin suositella. Tärkeää myös laittaa tarpeeksi proteiinia ateriaan mukaan, koska Shirataki-nuudelit ovat lähestulkoon kokonaan kalorittomia eivätkä siten voi kauheasti nälkääkään pitää.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Hatunnosto ja lisäboostia laihdutuspillereillä

Olen nyt hyvällä tavalla ylpeä itsestäni. Olen useamman päivän syönyt hyvin, eli järkeviä juttuja ja huolehtinut, etteivät ruokailuvälit kasva liian pitkiksi. Olen juonut paljon vettä (ja liikaa Pepsi Maxia sekä kahvia, myönnän). Lisäksi olen nyt napsinut Konjak-tabletteja, joiden toivon tuovan vähän lisätehoa tähän hommaan. Edes jonkun pienen plasebo-vaikutuksen, jos saisi ;) Tiedä sitten, onko niistä mitään apua. Ainakin lompakko kevenee. Noh, okei, luultavasti jokin muukin, ainakin aineenvaihdunta tuntuu tehostuneen. Ramppaan vessassa useammin kuin ennen, toki juon aika paljon vettä. Ajattelin, että jatkan Konjak-tabujen napsimista ja tietysti tätä ruokavalion järkeistämistä ja tsekkailen tarkemmin noin viikon välein vaa'alla, näkyykö puntarilla muutoksia.

Eilen iski kyllä taas joku itseinhokohtaus mulle. Menisin ihan täydestä raskaana olevasta. Istuskelin siinä sohvalla telkkaria katsellen ja katse osui omaan mahaan. Vitsit, mikä kasa ihraa. Uaah. Hiljaa hiipien ylikiloja vaan on kertynyt ja sitten sitä havahduu siihen, että näyttää kaikissa kuteissa melkoiselta mammakasalta. Oh my.

Tosin samaan syssyyn ajattelin, että maailmassa on paljon mua isompiakin ihmisiä. Ja oikeasti isompia ongelmia. Ja sitten mä olen aivan murheissani, että "voivoivoivoi, mulla on iso maha". No mutta, tällaista se joskus on. Harvapa tuskin on täysin itseensä tyytyväinen ja näkeehän sen vaikka päällään, että ylikiloja on tälläkin mammalla sellaiset 20 ainakin.