sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Masokisti?

Kaikkiin tilanteisiin mä itseäni ajankin. Sen lisäksi, että käyn tankotanssitunneilla 17-kesäisten, mikroshortseihin pikeutuneiden viiskytkiloisten beibien kanssa, treenaan tennisklubilla olevalla salilla. Sitä tuntee itsensä vähän joukkoonkuulumattomaksi (mikä sana!) pukuhuoneessa, kun ympärillä pyörii minimittaisiin tennishameisiin pukeutuneita kaunottaria. Mutta hei, kiloja nämä vaan on ja toivottavasti tulevaisuudessa mä olen yksi noista megabeibeistä.

Suunta on ainakin hyvä. Olen tänään syönyt melkein Bodycampin ohjeiden mukaan, juossut 5 kilsaa ja mieheltäkin kuullut, että oon hoikistunut. Jiihaa!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Jaksaa, jaksaa, kulkee, kulkee

Eilen kävin hölkkälenkillä. Kotona lasten desibelit olivat olleet koko päivän sen verran korkeita, että piti päästä vähän pakoon. Eikä siitäkään haittaa ole, jos tämä arse sattumalta pienenisi ;) Jaksoin taas mukisematta vetää 5 km lenkin, jiihaa. Aikaa meni 30 minuuttia. Kiva, että vaikka tuli pieni hölkkätauko ja vaikka pari viime lenkkiä ovat menneet jotenkin reisille jaksamisen suhteen, niin kulkeekin välillä.

Kuva anastettu Improve your Running -sivustolta.
Noita kuvan teräspohkeita odotellessa...

tiistai 25. syyskuuta 2012

Tankotanssimasennus

Peruskurssi on puolivälissä ja alan kallistua siihen, ettei laji ole mua varten. Turhauttaa, kun sarjaan kuuluu parikin pää alaspäin olevaa liikettä, joista kumpaankaan en pysty. Ei riitä kantti, kunto eikä taidot. Sen sijaan olin saman tanssikoulun joraustunnilla eilen ja se oli hauskaa, kun ei tarvinnut harjoittaa akrobatiaa vaan ainoastaan seurata sarjaa ja fiilistellä. Jotenkin helpottava tunne, kun en ollutkaan "se huonoin" ;)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Laihdutuslaiskiainen

Mä olen ollut NIIN väsynyt tähän tunnin välein heräämiseen yö toisensa jälkeen, etten ole saanut itseäni motivoitua syömään ja treenaamaan Bodycampin ohjeiden mukaan. Äsh! Just nyt on taas sellainen olo, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni. Pitäkää peukkuja.

Lähipäivinä lähdetään reissuun, kun hypätään Onnibussin kyytiin. Ikinä ole tuolla reissannut, mutta kiinnostaahan se testata. Meidän pesueen matkustaminen junalla kun maksaisi ihan hunajaa ja EB:llä myöskin, Onnibussilla koko nelihenkinen porukka matkustaa edestakas rapialle 50 eurolla. Onko kellään kokemuksia? (Älkääkä vaan sanoko, että tein ihan pölösti ja sinne meni rahat hukkaan, sillä maksoin jo) ;)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kaikkea minäkin googlaan

Nimittäin yritin teidänkin iloksenne hakea kuvaa hakusanoilla "Salatut Elämät Sebastian alasti". Vaikkette tuota sarjaa seuraisikaan, niin tässä joku päivä sitten vuorossa oli jakso, missä Sebastiania näyttelevä heppu koikkelehti siellä rappukäytävässä ihan ilkosillaan. Tai siis oli hänellä kiulu sen peittona, mutta muuten ihan luonnontilassa. Ja voi morjes, kuinka hyvältä mies näytti. Just sopivasti pumpatut lihakset. Kyllä, kyllä, kyyyyyyylllllllä. Teki hyvää. Valitettavasti Google ei ollut tässä asiassa kaveri eikä kuvaa osunut silmiini, joten saatte vain kuvitella (tai etsiä tuon jakson vaikkapa Katsomosta). ;D

Muuten kuuluu vähän pölöä. Olen aivan FINITO tähän yövalvomiseen. Viime yönä kuopus kiljui välillä tunninkin välein ja oli tietty tikkana pystyssä jo aamukuudelta. Join just noin pannullisen kahvia, jonka voimalla rallattelin pari tuntia ja sitten tuli mieletön väsymys. Vähän kuin laskuhumala, mutta vain kahvilla aiheutettu. En sinänsä suosittele kokeilemaan, vaikka olihan se kivaa, kun oli hetken pirteä.

Yritän motivoida itseäni ruokaremonttiin ja kuntoiluun, mutta just nyt maksaisin aiiiiika paljon, jos vain pääsisin nukkumaan.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Rouva (itse)kuriton

Pitäisi aina iskeä itseään näpeille, kun huomaa avaavansa sen kirotun keittiön kaapin. Kuva Apulannan ruoskasta.
Nyt olisi kyllä ruoskalle käyttöä, sillä vaikka mulla on ollut ammattilaisten laatimat ruokavalio- ja liikuntaohjeet nyt muutaman päivän, en ole onnistunut niitäkään päiviä noudattamaan ohjeita täydellisesti. Olen repsahtanut. Ja vieläpä asioihin, joita ei yleensä koskaan ole tehnyt varsinaisesti mieli: leipään ja kaakaoon. Voi morjes!

Mikäköhän tässä painonhallinnassa on niin vaikeaa? Luulisi olevan helppoa: kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Jos syö enemmän, lihoaa. Vuorokaudessa pitäisi syödä noin 500 kcal vähemmän, niin sillä laihtuisi 700 g viikossa. Tämä kannattaisi tehdä siten, että vähentää vähän syömisiä ja lisää vähän liikuntaa. Ei luulisi olevan vaikeaa. Silti itse taistelen tämän asian kanssa ja netti on pullollaan laihdutusblogeja, joita näpyttelevät kaltaiseni laardikroppaansa kammoavat naiset. Sitä imetään tietoa lehdistä, laihdutusohjelmista, netistä - tuijotetaan Suurinta Pudottajaa sohvalla ja vannotaan, että "kyllä mäkin, kun kerran nuokin".

Ja onko sitä koskaan itseensä tyytyväinen kuitenkaan? Itse muistan jo opiskeluaikoina kuvanneeni kroppaa bikineissä ja kironneeni ylikiloja. Siis ylikiloja. Taisin painaa silloin 68 kg, mikä on NYT ajateltuna mitä mainioin paino 172 cm pitkälle aikuiselle naiselle.

Sopii toivoa, etten joskus viiden vuoden päästä 130-kiloisena muistele erästäkin äitiyslomaa, jolloin kuvasin kroppaani bikineissä ja päivittelin vaakalukemaa 87 kg.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kuin Tuksu tangolla, osa 4433343456

Taas yksi tankotanssitunti takana. Oli kivaa, mutta homma meni silti ihan totaalisesti reisille. Vaatii kyllä hyvää itsetuntoa edes yrittää niitä liikkeitä, kun kanssa on treenaamassa joukko nelkytviiskiloisia seitsemäntoistakesäisiä. Ja kaikki, meikä mukaanlukien, mikroshortseissa. Ai saakeli! Pari mimmiä vielä videoi toistensa tanssia ja meikä sooloilee siellä taustalla: pelkäänpä, että päädyn Youtubeen tai ainakin Facebookkiin. Oli vähän turhan vaikeita likkeitä, mm. päälläseisontaa tankoa vasten.

Ihan en ole pysynyt ruokavaliossa tänään, mutta melkein kuitenkin. Aamulla pompin taas puntarille tsekkaamaan, onko kuitenkin hilautunut alaspäin.

Muutakin mullistavaa

Ennen....
Mä olen aina ollut blondi. Siis ihan aina. Jos olen ollut oikein hulvattomalla päällä, olen pyytänyt kampaajaa värjäämään sekaan vähän tummia raitoja. Mutta nyt tuli jotenkin sellainen olo, että tarvitsen muutosta. Olin totaalikyllästynyt ulkonäkööni tai lähinnä siihen, että tuo reuhka, jota hiuksiksikin kutsutaan, näytti vuodesta toiseen ihan samalta. Tein varsin radikaalin muutoksen ja värjäsin koko kuontalon ihanan ruskaisen punaiseksi. Aivan täydellinen :) Tähän jotenkin konkretisoitui mun uusi elämä, joka alkoi Fazerin Sinisen hylkäämisellä, Bodycampin treeni- ja ruokavalio-ohjeilla ja muutenkin itseeni panostamisella.

.... jälkeen.

torstai 13. syyskuuta 2012

Tästä lähtee

Otin nyt sitten kuvia bikineissä, joissa mä tulen vielä näyttämään rannan/uimahallin kuumimmalta kissalta ;) Työtä on edessä paljon, mutta sinne suuntaan mennään. Tänään olen jo alkanut noudattaa Bodycampin ravintosuunnitelmaa, joskin ihan kaikkea ei vielä kotoa löydy ja suuntaankin tässä piakkoin kauppaan. En uskalla avata syömisten sisältöä täällä kovinkaan tarkasti, kun ohjeissa oli aika tiukat ukaasit ohjeiden jakamisesta. Mutta hiilihydraatteja ohjeissa on enemmän kuin olen viime aikoina syönyt, ei kuitenkaan onneksi mitenkään valtavasti. Tarvitsee silti vähän totutella siihen, että ruoan kanssa voi ottaa vähän täysjyväpastaa tai peräti perunaa. Hämmentävää.



Nyt on kyllä muuten aika väsynyt olo. Yöt ovat menneet reisille jo useamman kuukauden, kun kuopus vaatii huomiota yössä sellaiset 3-6 kertaa. Se tarkoittaa siis sitä, että mut herätetään noin 2-3 tunnin välein joka pirun yö ja aamu alkaa aina kuudelta. Tehokas kidutusmenetelmä kyllä, etenkin, kun päiväunia en myöskään pääse nukkumaan, kun eivät koskaan nuku samaan aikaan. Lisäksi esikoinenkin kiljuu välillä öisin, kuten myös viime yönä, jolloin oli halia ja niistämistä vailla. Mutta näillä mennään, ei auta kitistä. Koitan selvitä kuukaudesta toiseen ja ehkä joskus huomaan, että "kappas perhana, olenkin saanut nukkua koko yön eikä kukaan ole vaatinut musta mitään". Sitä odotellessa.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

NYT nämä kilot lähtevät

Kun en kerran yksin tunnu pystyvän, niin ajattelin onnistua apujoukkojen kanssa. Kuva lainattu Bodycampin sivuilta.























Se on nyt kuulkaas sellainen homma, että olen kurkkuani myöten täynnä tätä taikinavatsaa, välillä nousevaa itseinhoa, sitä, etten mahdu noin 90 % vaatekaapin vaatteista... Jotenka päätin tehdä ihan oikeasti asialle jotain. Näin aikoinaan BodyCampin mainoksen salilla olleessa kuntoilulehdessä ja kiinnostuin: firma mainostaa laittavansa kropat kuosiin. Hinta on paketeilla ehkä vähän suolainen (omani hinta on 120 e/15 vkoa, normaalisti 150 e), mutta jos sillä hinnalla saan tavoittelevani kropan tai pääsen edes oikeille jäljille, niin eipä se niin kauheasti ole.

Rekisteröidyin siis palveluun, täytin tietojani ja hommasin itselleni tuon Massive Lost -paketin, koska kiloja on kyllä enemmän kuin 172 cm mittaisessa eukossa pitäisi olla. Sain heiltä monta sivua ravinto-ohjeita sekä sali- ja liikuntaohjelman, joita alan noudattaa heti huomisesta lähtien.

Lupaan raportoida edistymisestä. Toivokaamme, että saatte pian hyviä uutisia :)

Ajattelin käydä Inbody-mittauksessakin, niin on sitten vertailupohjaa ennen ja jälkeen tämän viisitoistaviikkoisen. Ajatuksena on myös ottaa bikineissä ennen- ja jälkeen-kuvat, apua.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Tuhti pysyy pinnalla

Mä olen aina ollut hyvä kellumaan. Harmi vaan, että se on kai sidoksissa rasvaprosenttiin.

Onneksi uintikin sujuu eikä vain kelluminen. Tällä viikolla olen ollut kahdesti uimassa kilometrin. Ekalla kerralla aikaa meni 30 minuuttia, toissapäivänä 25 minuuttia. Vissiin ihan hyvin, etenkin mummosammakkotyylillä. Kuntosalille ei ole nyt tullut lähdettyä ja hölkkälenkitkin ovat olleet vähän lyhyitä. Ei ole vain huvittanut.

Haen lisämotivaatiota kropankutistusprojektiin ammattilaisilta. Nimittäin nytkin liikun kyllä ahkerasti, mutta itsekuria ei ole juurikaan ja tulee syötyä pölösti. Kerron tästä hankkeesta lisää ensi viikolla, jos siitä tulee jotain.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Täydelliset fläsäfarkut

No nyt pitää mainostaa, kun löysin kerrankin farkut (tai oikeastaan "farkut"), jotka näyttävät asiallisilta ja tuntuvat yhtä hyviltä kuin rupiset legginssit. Nimittäin KappAhlissa oli ihan normiosastolla myynnissä kuvan byysat. Hintaa näillä on 29,90 euroa ja ovat tosiaan niin mukavat, että meitsihän ei muuhun enää pukeutuisikaan. Harmi vaan, että näitä täytyy välillä pestä ja housujen kuivuessa ei ilkeä ihan ilkosillaan olla (kunnioitan kanssaihmisiä nimittäin). Suosittelen! Itse ostin koossa 42 ja harkitsin myös kokoa 40, MUTTA ei tällaisia ehkä enää sen kokoisena sitten tarvitsisi, kun normipöksytkin pelittävät varmaan. (Tähän väliin vielä huomautus: mun oikea housukoko on nyt jotakuinkin 44 tai jopa 46, joten se kertoo ehkä jotain näiden pöksyjen joustokapasiteetista). Aivan ässät!

Melkein pitäisi pyytää KappAhlia lähettämään mulle toiset tällaiset ihan kiitoksena siitä, kun jaoin ilosanomaa eteenpäin ;)



torstai 6. syyskuuta 2012

Himo

Tällä kertaa en kuolaa öljyssä kiilteleviä lihaksia tai Scandinavian Hunkseja, vaan mulla on päällä ihan järjetön herkkuhimo. Mieli huutaa hyvää. Tekisi mieli survoa kiduksista alas ainakin levyllinen suklaata, pala jos toinenkin syntistä suklaakakkua, kasa Subwayn tuplasuklaakeksejä.... ÄÄÄÄÄÄ. Auttakaa! Sitokaa mut tohon sohvaan kiinni älkääkä päästäkö kauppaan!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Parisuhdepuhumattomuus laukesi

Mun mies on perinteinen suomalainen mies. Se ei turhaa jaarittele, paitsi jos sen ahdistaa nurkkaan tai lypsämällä lypsää. Olen kuvitellut, ettei hän enää rakasta mua yhtä voimakkaasti kuin ennen, että mun kroppa kuvottaa häntä ja siksi seksielämäkin on niin olematonta yms. Mutta olin väärässä! Sunnuntaina vähän kriiseilin ja kerroin, miltä tuntuu ja mitä olen pohtinut. Ettei suhde voi jatkua kauaa näin ja että mua ahdistaa. Hän yllättäen murtui täysin, kertoi rakastavansa yli kaiken eikä kuulemma mun kroppa ole syy makkarihiljaisuuteen vaan työstressi, väsymys ja se, ettei ole uhrannut asialle ajatuksia. Ja eilen sain elämäni kyytiä, ihhihhii. ;)

Toki tajuan, että mieskin olisi iloisempi, jos kurveja olisi vähemmän. Kiva kuitenkin tietää, että kelpaan tällaisenakin.

Olen nyt hienosti vähentänyt hiilihydraatteja ja olo on jotenkin parempi. Toki syön niitä edelleen enemmän kuin kunnon karppi tekisi, mutta silti. Vaaka näytti lukemaa 87,9 kg eli kohta pääsen taas samaan lukemaan kuin synnytyksen jälkeen ENNEN rakastumista suklaaseen.

Mä onnistun.